Face/Off :: (It’s like looking in a mirror. Only… not.)


Niin kauan kuin muistan, olen aina ollut John Travoltan suuri fani. Siis aivan pienen pienestä tytöstä asti; isäni on myös pitänyt kyseisestä näyttelijästä kovasti (olihan GREASE kova hitti hänen nuoruudessaan ^^;) ja ehkä juuri sen takia jäätyäni asumaan kahdestaan isän kanssa, herran elokuvia katseltiin meidän taloudessamme suhteellisen paljon ja usein – jatkuvasti, siis.

Mitä Travoltan elokuviin tulee, John Woon ohjaama FACE/OFF on yksi henkilökohtaisista lemppareistani, vaikka sen joku, tarkaksi ruvetessaan, helposti voisikin luokitella tähän surullisen kuuluisaan good-BAD-kategoriaan.

Pääosissa nähdään siis John Travolta ja Nicolas Cage kun taas muissa rooleissa vilahtelee mm. Joan Allen, Dominique Swain, Alessandro Nivola, Gina Gershon sekä Nick Cassavetes.

Elokuvan hyvis on FBI:n agentti, Sean Archer, joka kirurgisen leikkauksen avulla päätyy ottamaan omakseen arkkivihollisensa, Castor Troyn, henkilöllisyyden päästäkseen selville tämän suurista salaisuuksista: tarkoituksena on soluttautua Troyn porukkaan ja selvittää mihin Los Angelesia uhkaava pommi on piilotettu, mutta asiat monimutkistuvat, kun Troy yllättäen onnistuu saamaan itselleen Archerin naaman ja siinä samalla tämän talon, vaimon ja tyttären… Luovuttamisen sijaan Archer tekee juuri sen mitä elokuvien hyvikset aina tekevät: tappelee vastaan, tietenkin.

Itse pidän leffasta suunnattomasti, enkä pelkästään Travoltan vuoksi! Pidän elokuvan juonesta ja rytmistä, ja vaikka itse jo ensimmäisellä katselukerralla arvasin mihin kohtaukseen elokuva tulisi päättymään, itkin lopussa kuin putous (itken joka kerta, vieläkin!). Koska elokuva on luokiteltu sci-fiksi, en osaa olla sen suhteen liian kriittinen: sci-fin maailmassahan kaikki on mahdollista, eikä siksi liian tarkkoja (loogisia) tieteellisiä selityksiä  edes tajua -tai tarvitse- vaatia  (kuten miten tämä operaatio ja kehon muokkaus oli mahdollista alunperinkään?). Minulle riittää tunteiden herättäminen… välillä naurattaa, välillä kostuu silmänurkat, välillä huokailee  sarkastisia ”just joo” lausahduksia  tai sitten kirkuu ruudulle ja välillä jotain siltä väliltä.

Ehkä yksi elokuvan kantavista voimista on huumorin lisäksi loistavat näyttelijät; John Travolta pahiksena on (aina!) jotain aivan loistavan maagista katsottavaa ja vaikka kieltämättä välillä mieleen pongahti Travoltan hahmo elokuvassa Broken Arrow – Operaatio Erämaassa, se ei haitannut yhtään.

Ja no, sanottakoon vielä että a) Joan Allenin hahmo Eve on ehkä elokuvahistorian ainoa blondi vaimoke, joka typerän käyttäytymisen sijaan osaa myös käyttää aivojaan. Tällä viittaan elokuvan loppuun ja hänen soittamaansa puheluun jota ilman olisi voinut käydä hyvinkin hullusti, b) Jamie Archerin käytös (ja muodonmuutos) elokuvassa kosketti meikäläistä ja c) ettei tuskan täyttämä Cagekaan (todellakaan!) jättänyt kylmäksi.

Kyseessähän on siis perinteinen enemmän tai vähemmän vauhdikas toimintapaketti, joka on klassisesti maustettu niin räiskinnällä ja räjähdyksillä kuin pienellä romantiikalla ja draamalla. Kaikkea juuri sopivasti 🙂 Tämä elokuva ansaitsi mielestäni pidemmän postauksen, mutta tulin siihen tulokseen, etten yksinkertaisesti pysty hehkuttamaan tätä lapsuuden suosikkiani tarpeeksi tekemättä itseäni naurunalaiseksi XD

Mainokset
Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (lyhyt) Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s