the Karate Kid :: (No pun intended, was raised by the power of Will)

Voih, en tiedä mistä aloittaa! Päässä niin paljon ajatuksia, että ehkä parempi tehdä tämä lyhyesti ettei mene liian sekavaksi 😀 Pohjatietona kerrottakoon, että olen aina rakastanut Karate Kid -elokuvia ja Jackie Chan leffat, oli kyse minkänlaisesta leffasta tahansa, ovat tunnetusti aina meikäläisen nähtävänythetivälittömästi-listalla, joten en nyt vaan kykene olemaan ns. puolueeton. Go Team!Jackie, go! Silti, tämän kyseisen leffan suhteen olin kuitenkin sen verran skeptinen, etten ollut pitänyt kiirettä sen katsomisessa… pelkäsin nimittäin pettyväni. Onneksi toisin kävi!

Eli siis, juu, Harald Zwartin ohjaama the Karate Kid (2010) oli juuri oikea valinta yhteen sateiseen iltapäivään ikuisuus sitten. Ruutuani koristi Jackie Chanin lisäksi Jaden Smith, Taraji P. Henson sekä Wenwen Han – muihin en sen enempää kiinnittänyt huomiota, vaikka leffan teinikovikset kyllä tekivät liikkeillään vaikutuksen!

Kuten Karate Kid -leffoissa aina, juonenhan tietää jo heti kättelyssä, mutta se ei todellakaan haittaa yhtään; tässä tapauksessa nuori Dre muuttaa äitinsä kanssa Kiinaan, ihastuu, joutuu kovisten silmätikuksi ja siitähän se sitten lähtee rullaamaan eteenpäin suht tutulla kaavalla. Dren ihastumista oli itse asiassa aika hauska seurata, mikä yllätti meikäläisen positiivisesti, sillä yleensä nämä klassiset teini-ihastumiset ovat niin tönkköjä ja tökeröitä tapauksia, että myötähäpeän tunne on koko ajan takaraivossa… vaan ei tällä kertaa, ainakaan kovasti. En tiedä johtuiko omasta aseentestani vai mistälie, mutta nyt jopa nautin siitä pienestä viattomasta ”jutusta” mikä Drellä ja ihastuksella oli meneillään. Voipi olla, että kyseessä oli tuo kyyhkyläisten ikä.

Jaden Smith tekee mielestäni loistavan ja erittäin aidon roolisuorituksen, joka onnistui jopa koskettamaan sen verran, että hetkittäin oli tippa linssissä. Ja siis, onhan se pakko myöntää, että kesken leffan harhauduin ajattelemaan kuinka tässä taitaa olla se uuden sukupolven Will Smith, jee! Odotan tosiaan innolla mitä tästä nuorukaisesta vielä tulee, kun potentiaalia on vaikka mihin.

Mutta leffasta vielä sen verran, että ERITTÄIN katsottava paketti. Mitään suurta ja yllättävää ei tämäkään teos tarjoa, mutta se mitä se tarjoaa – sen sanoma korvaa kyllä kaikki mahdolliset puutteet, jos sellaisia joku löytää… itse olen liian suuri fani, joten se siitä!

Nim. KungFuLover 😀

Mainokset
Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (lyhyt) | Avainsanat: , , | Kommentoi

Face/Off :: (It’s like looking in a mirror. Only… not.)

Niin kauan kuin muistan, olen aina ollut John Travoltan suuri fani. Siis aivan pienen pienestä tytöstä asti; isäni on myös pitänyt kyseisestä näyttelijästä kovasti (olihan GREASE kova hitti hänen nuoruudessaan ^^;) ja ehkä juuri sen takia jäätyäni asumaan kahdestaan isän kanssa, herran elokuvia katseltiin meidän taloudessamme suhteellisen paljon ja usein – jatkuvasti, siis.

Mitä Travoltan elokuviin tulee, John Woon ohjaama FACE/OFF on yksi henkilökohtaisista lemppareistani, vaikka sen joku, tarkaksi ruvetessaan, helposti voisikin luokitella tähän surullisen kuuluisaan good-BAD-kategoriaan.

Pääosissa nähdään siis John Travolta ja Nicolas Cage kun taas muissa rooleissa vilahtelee mm. Joan Allen, Dominique Swain, Alessandro Nivola, Gina Gershon sekä Nick Cassavetes.

Elokuvan hyvis on FBI:n agentti, Sean Archer, joka kirurgisen leikkauksen avulla päätyy ottamaan omakseen arkkivihollisensa, Castor Troyn, henkilöllisyyden päästäkseen selville tämän suurista salaisuuksista: tarkoituksena on soluttautua Troyn porukkaan ja selvittää mihin Los Angelesia uhkaava pommi on piilotettu, mutta asiat monimutkistuvat, kun Troy yllättäen onnistuu saamaan itselleen Archerin naaman ja siinä samalla tämän talon, vaimon ja tyttären… Luovuttamisen sijaan Archer tekee juuri sen mitä elokuvien hyvikset aina tekevät: tappelee vastaan, tietenkin.

Itse pidän leffasta suunnattomasti, enkä pelkästään Travoltan vuoksi! Pidän elokuvan juonesta ja rytmistä, ja vaikka itse jo ensimmäisellä katselukerralla arvasin mihin kohtaukseen elokuva tulisi päättymään, itkin lopussa kuin putous (itken joka kerta, vieläkin!). Koska elokuva on luokiteltu sci-fiksi, en osaa olla sen suhteen liian kriittinen: sci-fin maailmassahan kaikki on mahdollista, eikä siksi liian tarkkoja (loogisia) tieteellisiä selityksiä  edes tajua -tai tarvitse- vaatia  (kuten miten tämä operaatio ja kehon muokkaus oli mahdollista alunperinkään?). Minulle riittää tunteiden herättäminen… välillä naurattaa, välillä kostuu silmänurkat, välillä huokailee  sarkastisia ”just joo” lausahduksia  tai sitten kirkuu ruudulle ja välillä jotain siltä väliltä.

Ehkä yksi elokuvan kantavista voimista on huumorin lisäksi loistavat näyttelijät; John Travolta pahiksena on (aina!) jotain aivan loistavan maagista katsottavaa ja vaikka kieltämättä välillä mieleen pongahti Travoltan hahmo elokuvassa Broken Arrow – Operaatio Erämaassa, se ei haitannut yhtään.

Ja no, sanottakoon vielä että a) Joan Allenin hahmo Eve on ehkä elokuvahistorian ainoa blondi vaimoke, joka typerän käyttäytymisen sijaan osaa myös käyttää aivojaan. Tällä viittaan elokuvan loppuun ja hänen soittamaansa puheluun jota ilman olisi voinut käydä hyvinkin hullusti, b) Jamie Archerin käytös (ja muodonmuutos) elokuvassa kosketti meikäläistä ja c) ettei tuskan täyttämä Cagekaan (todellakaan!) jättänyt kylmäksi.

Kyseessähän on siis perinteinen enemmän tai vähemmän vauhdikas toimintapaketti, joka on klassisesti maustettu niin räiskinnällä ja räjähdyksillä kuin pienellä romantiikalla ja draamalla. Kaikkea juuri sopivasti 🙂 Tämä elokuva ansaitsi mielestäni pidemmän postauksen, mutta tulin siihen tulokseen, etten yksinkertaisesti pysty hehkuttamaan tätä lapsuuden suosikkiani tarpeeksi tekemättä itseäni naurunalaiseksi XD

Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (lyhyt) | Avainsanat: , , , | Kommentoi

the Social Network :: (We lived on farms, then we lived in cities, and now we’re going to live on the internet!)

Olen tässä jo pidempään päänahkaa raaputtaen miettinyt josko pitäisi vihdoinkin tutustua paremmin Oscar-gaalan ehdokkaisiin, syystä että on sitten gaalaa katsellessa  helpompi heitellä omia veikkauksia ruutua päin kun on edes vähän jonkinlaista haisua asiasta. No, kävi sitten niin, että gaala tuli ja meni ilman minua, joten eipä haitannut sekään, että en ollut tämän aikomuksen suhteen päässyt pidemmälle. Joka vuosi vannon katsovani gaalan ”tällä kertaa!!” ja lähes poikkeuksetta aina on joko unohtunut tai olen ollut jollakin tapaa estynyt ja tänä vuonna en ollenkaan, suurista puheista huolimatta, loppujen lopuksi muistanut omistavani tallentavaa digiboxia (viime vuonna en vielä omistanut, huoh) … joten se siitä sitten.

Tämän viikonlopun viihdykkeenä toimi joka tapauksessa David Fincherin THE SOCIAL NETWORK, lähinnä siksi, että gaalan aiheuttamien keskustelujen jälkeen, tulin vieläkin uteliaammaksi ja halusin nähdä mistä oli kyse: olisiko tämän pätkän tosiaan pitänyt voittaa useampi pysti?!

Golden Globe -gaalassa elokuvahan palkittiin parhaana draamana kun taas Oscar-gaalan saldo oli kolme pystiä: David Fincher sai parhaan ohjaajan tittelin ja itse elokuva palkittiin parhaasta käsikirjoitukesta ja alkuperäismusiikista.

Itse, ainakin tämän ensimmäisen katsomiskerran jälkeen toteasiin, että vastaus edellä esittämääni kysymykseen on omasta mielestäni kieltävä. Ei oikeastaan. Draamaksi erittäin toimiva paketti, joka nosti tunteita pintaan (lähinnä inhon) ja joka  kyllä viihdytti alusta loppuun, mutta… ei siltikään.

Mitään muuta en elokuvasta etukäteen tiennyt, kuin että se tulisi liittymään jotenkin jo kaikille tutuksi tulleeseen Facebook-ilmiöön ja sen perustajaan (tai perustajiin) ja senpä takia se ei minua pahemmin alunperin kiinnostanutkaan. Kyllähän minä, kuten moni muukin, istuu ja tuijottaa kyseisen paikan etusivua klikkaus toisensa jälkeen, mutta ei minua pahemmin kiinnostanut sen alkupamaus.

Toisaalta oli ehkä ihan hyvä, etten tiennyt taustoja tai  henkilöistä sen enempää sillä näin ollen en ollekaan osannut etukäteen arvata juonta (mikä yleensä tuhoaa leffakokemuksen kokonaan, kun koko ajan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu). Näin jälkeenpäin ei voi muuta todeta, kuin että OLISIHAN se tosiaan pitänyt jo aiheesta tietää, mikä edessä odotti: no tietenkin tietokonekieli, lakipykälät ja klassinen ”KENEN IDEA, KENELLE KUULUU RAHAT?” -kiista.

Rooleissa nähtiin mm. Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Brenda Song, Justin Timberlake, Armie Hammer ja Max Minghella. Erityisesti minua ilahdutti nähdä Malese Jow (eli siis ”Vampyyripäiväkirjoista” tuttu Anna) pienessä sivuroolissa.

Olen vähän kahden vaiheilla; toisaalta pidin leffasta suunnattomasti, sillä se todellakin piti minut liimattuna ruutuun ja todistihan se minun ennakkoluuloni täysin vääriksi, mutta toisaalta inhosin  melkein kaikkia hahmoja, ihan Mark Zuckerbergistä lähtien, vaikka Eisenberg kyllä teki (taas kerran) vaikutuksen sanavalmiina ”datisnörttinä”. Justin Timberlaken hahmo, Sean Parker aiheutti lähinnä karmivia väristyksiä selkäpiissä saaden meikäläisen repimään hiuksiani ja vinkumaan ruudulle muutamia kirosanoja (osaako Timberlake siis näytellä kun sai minutkin reagoimaan, wtf?) Andrew Garfieldin Eduardo Saverin oli se ainut henkilö, joka sympaattisuudellaan ja psykoottisella tyttöystävällään voitti meikäläisen puolelleen  (Eisenbergin ja Garfieldin hahmojen välit ja keskinäinen kemia oli myös loistavaa, ja jotenkin aidontuntuista katseltavaa) ja jonka toivoin selviytyvän voittajana.

Ottaen tosiaan huomioon kuinka ”tylsäksi” aiheen ensimakuun koin, elokuva yllätti kyllä mukavasti. (mm. dialogi oli vahvaa ja varsinkin Eisenbergin hahmon kyyninen, äkäinen tyyli vastata kysymyksiin sai minut virnuilemaan). Tosin, olisihan minun Fight Club -fanina pitänyt tietää paremmin; Fincheriä ei koskaan kannata aliarvioida! Oli aiheena miten simppeli asia/ilmiö tahansa, Fincher kyllä onnistuu lisäämään pätkään moniulotteisuutta kerrostamalla pohjajuonta paksummaksi tavalla tai toisella. Tällä kertaa näitä kerroksia loi mm. kerronta, sillä ainakin itse pidin varsin paljon siitä, että leffassa eteni ja yhdistyi spiraalimaisesti kaksi tarinaa; menneisyys ja nykyisyys, jossa menneisyyttä kerrattiin.

Sen pahemmin en tätä elokuvaa lähde analysoimaan, ainakaan vielä. Ehkä toisella kerralla löytyy enemmän sanottavaa jos ja kun eksyn tämän uudestaan katsomaan 🙂 Sen voin ehkä  vielä mainita, että leffan katsottuani, en pelkästään älähtänyt avokille katkerana jotain maailman nuorimmasta miljardööristä (olisi tosi jees jos tuo avokkikin keksisi jonkun miljoona-idean XD), vaan lisäksi hetken teki mieli pistää koko facebook boikottiin ihan moraaliin (ja sympatiaan?) pohjautuvasta periaatteesta…

Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (lyhyt) | Avainsanat: , , | Kommentoi

Alice in Wonderland :: (the only way to achieve the impossible, is to believe it’s possible)

:: SOILERIEN taholta pientä juonenkertausta odotettavissa…

Otin lauantaina kaiken ilon irti tyhjästä talosta ja avopuolisottomasta illasta eli herkuttelin opiskelun sijaan runsaalla omalla-ajalla; toisin sanoen mustikkamaidolla, Cosmopolitanilla ja tietenkin niillä leffoilla, jotka kanssaeläjää eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ah, luksusta!

Kyseisen illan erikoisena toimi Disneyn tuottama ja TIM BURTONIN ohjaama ALICE IN WONDERLAND (2010)  eli suomennettuna LIISA IHMEMAASSA, jonka pääosissa nähdään Burtonille uskolliseen tyyliin mm. Johnny Depp sekä Helena Bonham Carter.

Leffan perusidea on tuttu kaikille niille, jotka ovat ikinä törmänneet tähän klassiseen tarinaan joko kirjan tai Disneyn piirretyn muodossa (itselleni pelkästään jälkimmäinen on tuttu) — joskin Burton, kuten aina, on lisännyt tähänkin klassikkoon omat mausteensa.

Jokatapauksessa, Alice (niin, Liisa eli Mia Wasikowska), joka elokuvan aloittavassa, ihanan synkän makuisessa kohtauksessa on vasta pieni tyttö, on hetkessä kasvanut jo nuoren naisen ikään  – juuri siihen ikään, jolloin tytön odotetaan menevän naimisiin ja pyöräyttävän lapset.  Tämä, eikä kättä pyytävä sulho, kuitenkaan innosta Alicea missään määrin  – varsinkaan kun silmänurkassa vilahtelee tuon tuosta se lapsuuden unista tuttu vaatetettu kani. No, tästähän pääsemme suoraan itse Ihmemaahan (tietenkin kaninkolon kautta!).

Lue loppuun

Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (lyhyt) | Avainsanat: , , | Kommentoi

Grindhouse; Death Proof! :: (It’s better than safe. It’s death proof.)

Jatketaan GRINDHOUSE -sarjan puitteissa eli siis, ”Must Watch” -listallani on jo pidemmän aikaa keikkunut Quentin Tarantinon ohjaama DEATH RROOF, jonka katsomista olen vältellyt jo useamman vuoden. Ai miksikö? No, sanotaanko vaikka niin, luin kauhean kasan arvosteluja, joissa tehtiin selväksi kaikki leffan puutteet ja huonot puolet (ja unohdettiin kaikki hyvät asiat) ja että kun näin leffan trailerit pätkän ilmestymisen aikoihin, ensimmäinen tunne oli tainnuttava inhon aalto lähinnä kahdesta eri syystä:

  1. Kurt Russell. EEEEEIIIIIII!
  2. Auto-leffa? EEEEIIII!!

Nyt vanhenpana ja viisaampana täytyy sanoa, että odottaessani muutaman vuoden, tein ihan oikean ratkaisun, sillä nyt inhoamisen sijaan tykkään (ihan vähän, mutta ei kerrota avokille!) autoista ja jopa Kurt Russell teki vaikutuksen :O

Leffan juonihan on yksinkertainen; Stuntman Mike eli Kurt Russell pistää hengiltä naisia supercoolin autonsa avulla  ihan  1-0, kunnes yksi pieni naislauma, ihkaoikean Stuntwomanin voimin, päättää taistella vastaan. Ja siinä se sitten olikin…

Mutta! Kaikessa yksinkertaisuudessaan leffa oli todella loistavaa katsottavaa ja seuraamalla linkkiä löytyykin  todella paljon pidempi  ja yksityiskohtaisempi (tosin englanninkielinen, sori!) selitys miksi —  GRINDHOUSE: Death Proof! (2007).

Mm. IMDB luokittelee leffan actioniksi, ja niin vissiin ohjaajakin, mutta täytyy sanoa, että pääni sisällä en yhdy tähän luokitteluun ollenkaan… Leffan toiminta-kohtaukset olivat niin harvassa (vaikka näyttäviä olivatkin), että actionin sijaan jalustalla seisoo lähinnä pitkät, mutta humoristiset ja värikkäät keskustelut, jotka ainakin näin naiskatsojaa jaksoivat huvittaa, onhan pääosan esittäjät, pahista lukuunottamatta, kaikki omalaatuisia, itsenäisiä sekä vahvoja naisia (ruudulla seikkailee mm.  Rosario Dawson, Sydney Poitier, Vanessa Ferlito, Zoë Bell, Tracie Thoms, Jordan Ladd, Rose McGowan ja Mary Elizabeth Winstead ).

Miinuspuolista mainittakoon Freddy Rodriguezin totaalinen PUUTTUMINEN ( joka melkein pisti tämän neidin itkemään, sniff!)  ja Rosario Dawsonin roolihahmon kutakuinkin yhtä totaalinen TURHUUS…

Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (pitkä) | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Grindhouse; Planet Terror :: (+ all the useless talents)

Robert Rodriguezin (ja Quentin Tarantinon) GRINDHOUSE -sarjan ”PLANET TERROR” kuuluu ehdottomasti klassiseen JOKO-TAI -kastiin, eli kyseistä teosta joko rakastetaan  ja ylistetään tai vihataan intohimoisesti, mutta harvoin kuulee kenenkään toteavan mitään siltä väliltä… Joillekin se saattaa edustaa klassista good-BAD elokuvaa, mutta koska itse, kuten arvata saattaa, kuulun leffan rakastajiin, minulle se on ehdoton good-AWESOME (ei mitenkään yllättävää, eh?) XD

Leffa on periaatteessa ”tyypillinen” zombie-pläjäys, jossa joukko ihmisiä päätyy sattuman kautta yhteen  ja tartunnan saaneita vihollisia pistetään osiin niin pyssyin kun veitsin. Silmäniloksi miehille on pistetty Rose McGowanin eli go-go-dancer Cherry Darlingin  muodossa, kun taas meitä kauniimman sukupuolen edustajia ihastuttaa Freddy Rodriguezin El Wray (joka ei koskaan ammu ohi XD). Sivurooleissa nähdään mm. Josh Brolin, Marley Shelton, Jeff Fahey, Michael Biehn, Bruce Willis ja Quentin Tarantino.

Tästä leffasta meikäläisellä on niin paljon sanottavaa, (lähinnä rakastettavaa <3) että englanninkielinen jättipostaus (ylistys, toisin sanoen) löytyy alla olevan linkin kautta

movie review; GRINDHOUSE: Planet Terror!

Jos nyt jotain lyhyesti pitää sanoa niin, no, kehottaisin ehdottomasti katsomaan jos mahdollisuus on — sikäli mikäli humoristiset toiminta/zombie-pätkät loistavalla dialogilla ja pienellä romantiikalla höystettynä huvittavat, that is 🙂

Kategoria(t): Elokuva-arvostelu (pitkä) | Avainsanat: , , , | Yksi kommentti

55 Science Fiction/Fantasy Movies to Watch Out For in 2011!!!

55 Science Fiction/Fantasy Movies to Watch Out For in 2011!!! :: io9:n inspiroima, englanniksi kirjoitettu lista scifi/fantasia elokuvista, jotka tämän vuoden aikana olisi tarkoitus tahkoa läpi!

Kategoria(t): Elokuviin liittyen | Avainsanat: | Kommentoi